Syksy on alkanut ja monelle se on uuden alku. Joku aloittaa uuden työn tai harrastuksen ja toinen miettii, miten
kehittyä ammatillisesti. Joka tapauksessa monelle tahtotila on oppia jotain uutta. Elinikäinen oppiminen
lienee tälle yhteinen nimittäjä.
Olen itse viime aikoina perehtynyt tunneälyyn ja siihen liittyy olennaisesti tunneilmasto ja johtaminen.
Monen mielestä tunteet eivät kuulu työpaikalle, mutta itse olen siitä täysin eri mieltä. Eihän kukaan halua,
että heitämme aivot narikkaan, kun saavumme töihin, joten miten voisimme jättää tunteemmekaan kotiin?
Tunneilmasto on helppoa aistia ja se näkyy asiakkaille ja muille sidosryhmille. Kun vierailet uudessa paikassa,
voit heti tehdä tulkintoja työyhteisön tunneilmastosta. Ei siis turhaan sanota, että tunneilmasto on tiiminsä
näköinen.
Jokainen meistä vaikuttaa tunneilmastoon ja tunneilmasto ei ole pelkästään esimiehen vastuulla.
Johtamisella on kuitenkin suuri merkitys tunneilmastoon. Esimiehellä tulee olla kyky kohdata erilaisia tunteita
ja hän voi olla esimerkkinä työyhteisölle ja nostaa tunteet puheenaiheeksi. Toisaalta pienet teot kuten hymy,
katse ja tervehtiminen ovat hyvin helppoja sekä yksinkertaisi arkipäivän tekoja, joilla luodaan positiivista tunneilmastoa.
Viisaat työyhteisön jäsenet puhuvat tunteista ja hyvät esihenkilöt johtavat tunneilmastoa!
Minkälaista tunneilmasto sinä haluat rakentaa teidän työyhteisössänne?
